Villa Terttulan maalaus

Ulkomaalin värin päätti talon omistajan edustaja tai ainakin hän antoi hyvät vinkit halutusta värisävystä. Vaaleanpunainen oli ehdottomasti kieltolistalla mutta kuka kumma haluaisi talostaan vaaleanpunaisen?? Olenpa tainnut nähdä tuolla maailmalla liikkuessani montakin vaaleanpunaista taloa, jopa Suomessa mutta minulle se ei olisi ollut ensisijainen vaihtoehto ilman kieltoakaan. Väänsin ja käänsin värikarttoja ensin kotona ja hermostutin varmaan myös Haukiputaan Värisilmän myyjänkin jahkailullani mutta lopulta päädyin kahteen sinisen eri sävyyn. Sivu- ja takaseinässä oleva pystylaudoitus tulee hieman vaaleammalla sinisellä ja vaakalaudoitus tummemmalla. Kuten normaalitalonkin, voi tämänkin halutessaan vaikka maalata joskus ihan eri sävyiseksi. Tosin tämän talon maali ei rapistu ajan myötä säävaihteluiden vuoksi. Ikkunanpuitteet sekä nurkka- ja vaakalistoitus tulee valkealla.

Ja tältä koko komeus näyttää lähes valmiina ulkopuoleltaan. Kivijalan maalaus on vielä suorittamatta, samoin katon räystäiden alapuolen maalaus. Niillä ei ole hoppua.

Lähes sama kuva salamalla ja ilman. Ehkä tuo värisävy on luonnossa jotain noiden kahden kuvan väliltä :)

Nyt on tämäkin blogini ajan tasalla eli reaaliaikainen. Yritän ottaa itseäni niskasta kiinni ja pysytellä tälläkin puolella reaaliajassa. Talossa on siis vielä hieman siistimistä sekä ulkona että sisällä, lähinnä maalaushommeleita. Sitten siirryn sisustushommiin eli verhoihin ja kalusteisiin. Siinäpä sitä sitten arpaittia onkin joksikin aikaa mutta mikäs kiire tässä vielä, talon uusi omistaja (omistajuus siirtyi viime lauantain nimiäislahjana hänelle virallisesti, eikä hänestä tullut Terttua, joka siis oli hänen työnimensä) täyttää huomenna vasta 2 kk, joten aikaa mymmelillä, kuten itseni nyt nimesin, on ruhtinaallisesti aikaa sisustuspuuhiin.

Apropoo, näyttääkö minun versioni yhtää samalta kuin alkuperäinen malli Pikku Rauhala??

 

Katon palahuopaus

Minä kun en tunnetusti mene matalimman aidan kohdalta, niin talon kattoonkin tulee "oikea" palahuopa. Materiaaliksi valitsin metritavarana myytävän muovipöytäliinan. Liinan kuviolla ei ole merkitystä, koska käytän sen väärin päin. Syksy on jo sen verran pitkällä, että en pystynyt maalaamaan palahuopaa valmiiksi ulkosalla, vaan jouduin tekemään hieman hankalamman kautta. Leikkasin sapluunalla valmiit huopapalat ja liimasin ne maalaamatta kattoon. Operaatio kesti useamman päivän, koska palahuopa kerroksia ei pystynyt liimaamaan kovin montaa kerralla, jotta saumojen ja kuvioiden tarkka asettelu pysyi paikoillaan. Liiman piti siis antaa kuivua välillä. Kaiken kaikkiaan pöytäliinaa meni kattoon useampi neliö ja jouduin jopa käymään ostamassa materiaalin välillä lisää. Kalliiksi homma ei kuitenkaan tullut, koska alunperin ostamani pöytäliinapalanen maksoi jätekorissa 2 euroa.

Vasemmalla sapluuna, jolla liinaa leikkelin ja oikealla ensimmäinen kasa valmista "huopaa". Pelkkään piirtämiseen ja leikkaamiseen vierähti useampi ilta, tosin isäntä jelppasi hieman. En laskenut tarkkaan palahuopakerroksia mutta kyllä niitä useampi kymmenen tuli aina puolelleen. JOs joku haluaa, niin voipi laskeskella itse valmiin katon kuvasta.

Siinäpä valmista kattoa pieni pala. Liimaa koko kattohommaan kului melkein litra. En säästellyt liimassa ja koska laitoin liiman suoraan kattoon, meni sitä hieman myös hukkaan. Ylimääräisen liiman taputtelin varoen pois talouspaperilla.

Lopputulos näyttää tässä vaiheessa tältä. Koska tosiaan en voinut maalata kattomateriaalia etukäteen, jouduin tekemään sen paikalleen asennuksen jälkeen. Kattomateriaalin ohuuden vuoksi ei maalina voi käyttää mitään paksua sisämaalia, kuvio häviäisi maalin paksuuteen. Lisäksi talon tulevan omistajan valtuuttama edustaja (tällä hetkellä päivää vaille kaksikuukautisen neitokaisen äiti siis) toivoi katosta tiilenpunaista. Musta olisi ollut helpompi vaihtoehto. Tiilenpunaista maalia on haasteellisempi löytää mutta silmiini sattui pohjamaalina käytettävä spraymaali, jonka värisävy vastasi haluamaani. Noh, se ulkona maalaus ei siis onnistunut ja sisällä spraymaalaus on riskibisnestä, joten ainoa vaihtoehto oli suihkuttaa ulkona maali astiaan ja maalata sitten. Näin tein ja homma onnistui, vaikkakin työläästi. Tupsuttelin maalin sienellä kattoon ja vaikka pelkäsin nestemäisen maalin tekevän kupruja tai jopa irrottavan palat liimauksista, kaikki onnistui tässä vaiheessa helposti ja näppärästi.

Tältä näyttää kahteen kertaan tupsuteltu maalaus. Katon räystäisen huovat napsuttelin nitojalla katonreunaan kiinni. Erillisiä kattolaudoituksia en tee, koska ne haittaisivat katon avaamista ja käyttöä muutenkin (näin ainakin itselleni selitän).

Ulkolaudoitusta, parvekkeita sun muuta

Nyt täytyy todeta, että asioiden reaaliaikainen päivittäminen kahteen eri paikkaan on kaiken muun hössötyksen lisäksi osoittautunut aika haasteelliseksi. Facebookissa oleva Villa Terttula- Jaanan nukkekotiprojekti on ajan tasalla mutta tämä blogi pn jämähtänyt harjakaisiin. Ei siis pidä lainkaan paikkaansa se, että olisin jättänyt projektini kesken. Koetanpa siis tehdä tiivistelmän tapahtuneista työvaiheista tähän päivään saakka.

Seuraavaksi kiinnitettiin ulko-ovet ja aloitin kuistin ja parvekkeen rakentamisen. Kuisti ja parveke on ruuvattu toiseen etuseinää (kuvassa oikeanpuolimainen), jotta pieni leikkijä voi turvallisesti availla talonsa seinää ja parvekekin kestää leikkimisen.

Mutta jotta saan seinänkin "laudoitettua" kunnolla ilman, että joudun raapimaan päätäni parvekkeen pylväiden sun muiden kanssa, pitää tuo laudoitus tehdä työvaiheista ensin.

Laudoituksen jälkeen kuistin ja parvekkeen rakentaminen oli suhteellisen helppo case. Muutama pylväs ja parvekkeen aitaus. Aitana käytin Bauhausista ostamani bambu- verhon säleitä. Sitten vuorossa ikkunapuitteet ja ikkunalaudat (alempi kuva).

Ulkovuoraus taka- ja sivuseinillä. Sekä taka- että sivuseinät ovat niin korkeat, että ajattelin "madaltaa" korkeuden vaikutelmaa laittamalla väliin vaakalaudoitusta. Vaakalaudoitus olisi voinut olla hieman jopa korkeampi tai alkaa alempaa mutta etuseinän laudoitus vaikutti sen sijoittamiseen, siksi näin.

Kun koko talo oli laudoitettu, ikkunan puitteet ja laudat paikoillaan, oli vuorossa se haasteellisin operaatio eli katon etuosien asentaminen (nuo luiskat parvekkeen sivuilla). Ilman parveketta katto olisi voinut olla erimallinen ja helpompi asentaa. Koko etukaton olisi voinut tehdä yhtenäisestä vanerista. Koska kuitenkin parvekkeen halusin, jouduin hieman raapimaan päätäni etukaton kanssa. Homma onnistui kuitenkin hienoisen säätämisen kautta ja ruuveja katossa on ainakin sen verran, että luulisi kestävän käytössäkin.